Torstaina 19.6 kävimme sitten Kitsin kanssa ensimmäisen kerran eläinlääkärissä. Syy käyntiin oli pentusen jatkuva pissailu, tai lähinnä pissailun yrittäminen. Ulkona ollessaan Kitsi saattoi 5 minuutin aikana kyykätä kymmenkunta kertaa, pissiä ei oikeastaan tullut muuta kuin parilla ensimmäiselä kerralla. Muuten pentu oli kyllä pirteä, söi hyvin ja yöllä nukuttiin sikeästi. Mutta kun Juhannus oli tulossa, ajattelin varmuuden vuoksi käyttää tyttösen lääkärillä. Sain ajan Palokkaan Keski-Suomen eläinklinikalle torstai aamuksi 8:40. Puhelimessa olin sopinut meneväni paikalle jo heti kahdeksan jälkeen, jotta pissanäyte saadaan tutkittua ennen varsinaista lääkärin aikaa.

Pissanäytteen ottaminen olikin sitten aivan oma ohjelmanumeronsa ;) Aina kun koira alkoi kyykkäämään, tungin kupin alle ja aina saman tien koira nousi ylös ja tuijotti minua ihmeissään... Siinä aikani Kitsin perässä kuljettuani, sain kuin sainkin pissiä astian pohjalle sen verran, että kehtasin mennä klinikalle.

Odotushuoneessa Kitsi ei olisi millään malttanut olla sylissä, kaikki ne mielenkiintoiset hajut suorastaan vaativat tulla haistelluiksi :) Onneksi pääsimme sisään vain pienen odottelun jälkeen. Eläinlääkärinä meillä oli Noora Kreutz. Kitsi käyttäytyi tutkimusten ajan oikein kauniisti, siihen saakka kunnes tuli aika mitat kuume. Voi millainen ääni pienestä koirasta voikaan lähteä, kuin sikaa olisi tapettu! Kuumetta ei onneksi ollut, mutta pissanäytteessä oli kuitenkin runsaasti punasoluja. Diagnoosina siis: virtsatieinfektio. Hoitona aloitettiin antibioottikuuri (Synulox), ja ensimmäisen erän Kitsi sai samantien pistoksena.

Nyt kaikki on taas hyvin! Ylimääräiset kyykkäilyt jäivät pois heti seuraavana päivänä, tosi nopeasti lääke siis alkoi vaikuttaa. Masukin on pysynyt antibiootista huolimatta kunnossa (ellei sitten pahan hajuisia pieruja lasketa ;) Keskiviikkona täytyy soittaa klinikalle viljelyn tuloksista (viljely otettiin vielä varmuuden vuoksi).