Tänään lähdimme koirien kanssa metsälenkille töiden jälkeen. Kävelimme kaikessa rauhassa poluntapaista, Kitsi kärjessä, sitten Simmi ja minä perää pitämässä. Aivan yllättäin Simmi ulahti ja melkein välittömästi ampaisi vauhdilla eteenpäin. Pysähdyin ihmettelemään mitä oikein tapahtui, mutta enpä ihmetellyt kovin pitkän aikaa. Sillä Simmi oli astunut suoraan ampiaispesään! Siinä tuli hieman kiire päästä etäämmälle kuhisevasta ampiaisparvesta ja saada vielä koiratkin mukaan (lähinnä Kitsi), niin ettievät ne uudelleen joudu ampiaisten lähelle. Simmi paineli jo hyvää vauhtia eteenpäin, eikä varmasti olisi mennyt uudelleen pesälle.

Oli kyllä uskomatonta tuuriakin mukana, sillä Kitsi meni juuri hetkeä ennen samasta kohdasta, mutta luultavasti hyppäsi sopivasti juuri pesän yli, eikä saanut yhtään pistosta. Myös minä säästyin ampiaisilta.
Simmi parka oli siis ainoa, jota ampiaiset ehtivät pistää. Se kun astui suoraan pesän päälle, eikä ollut ihan pieni pesä. Aikaisemmin emme ole siellä ampiaisiin törmänneet, olisiko lie puusta pesä pudonnut. Hetken päästä Simmi oli taas oma itsensä, enkä montaa paukamaa tytöstä löytänyt. Taisi tuo paksu turkki jonkin verran suojata.

Samalla reissulla löysin syksyn ensimmäiset suppilovahverot ja yllätys, yllätys hirvikärpäset. Kaivelin niskasta ja hiuksista useammankin yksilön :( Nyt se taas alkaa tämä ihanuus!

Pitäisiköhän alkaa opettamaan Kitsistä sienikoiraa! Tai siinä luultavasti kävisi niin, että se söisi kaiken mitä löytäisi ;) Ainakin kaikki marjat kelpaa, varsinkin vatut ovat ykkösherkku ja niitä Kitsi käykin syömässä suoraan puskasta. Simmi on aivan samanlainen marjakoira ja niin me kaikki yhdessä viihdytään vattupuskissa herkuttelemassa :)