Alun perin joulukuu piti pitää taukoa agilitystä, mutta eihän hyvää tilaisuutta voi jättää käyttämättä! Taitavat Tassut -koirakoulu aloitti tokon lisäksi agilitykurssit ja pääsimme mukaan Partisen Päivikin vetämälle Ihana, kamala keinu -kurssille. Tämä kurssi oli tarkoitettu pääasiassa keinuongelmaisille koirille. Kitsihän ei ollut ikinä keinua aikaisemmin mennyt ja koska tyttönen on ihan kakara, ei sen suorittaminen vielä tarkoitus ollutkaan. Lähdimme mukaan lähinnä siksi, että saisimme hyvän pohjan keinun opetteluun ja siitä ei myöhemmin ongelma tulisikaan.

Treenikertoja oli kaikkiaan viisi, ja koiria kurssilla oli kolme; Kitsi, japsi Tuike ja parson Jasu. Kerrallaan treenit kestivät reilun puolituntia ja siinä ajassa ehdimme tehdä tosi hyvin toistoja.

Alkuun keinun laskeva pää laitettiin maksi pöydän päälle, ja lisäksi pöydän ja keinun väliin tuli pehmuste vaimentamaan kolausta. Yhden koiran suorittaessa mukana oli kaikkiaan neljä ihmistä; yksi huolehti keinun liikuttamisesta, yksi oli hihnanpitäjänä toisella puolella koiraa omistajan ollessa itse toisella puolella ja vielä Päivikki keinun edessä tarkkailemassa koiran reaktioita ja auttamassa tarvittaessa.
Koira siis talutettiin aivan keinun alastulopäähän siten, että keinu ei liikahtanutkaan. Valtavasti makupaloja ja kehuja, ja siitä sitten lähdettiin vähitellen liikuttamaan keinua ensin aivan hiljakseen ja vähitellen vauhtia nopeutettiin. Ja koska pöydällä oli pehmuste, keinu laskeutuminen ei aiheuttanut kolahdusta. Keinua heijattiin edestakaisin ja koira sai koko ajan makupaloja ja kehuja. Kun koira ei enää reakoinut liikkeeseen, aloitettiin vähitellen keinun pudottaminen hieman korkeammalta pöydän päälle. Heijaamisen jälkeen koira vapautetaan pöydän toisella reunalla olevalle namikupille ja siitä nostetaan maahan. Maksipöydän jälkeen siirryttiin minipöydälle, mutta pehmuste tuli edelleen väliin. Ja seuraava vaihe olisi tietysti jättää pöytä kokonaan pois.
Kitsin kanssa pääsimme jo viimeisellä kerralla minipöydälle. Tyttönen ei jännittänyt keinun liikettä ollenkaan, eikä se tömähdyksestäkään ollut milläsäkään, vaikka viimeisillä kerroilla pudotus oli jo melko suuri.

Toisena harjoituksena oli keinun painaminen. Tässä koira opetettiin painamaan keinu alas niin, että alkuun alastulopäätä pidettiin hieman maasta irti ja koira painaa tassullaan pään maahan. Koira siis on keinun vieressä ja heti kun keinu pamahtaa maahan, koira vapautetaan noin metrin päässä olevalle namikupille.
Tässä Kitsi oli aivan ilmiömäinen; se oppi aivan mielettömän nopeasti homman jujun ja hyppäsi välillä kaikilla neljällä jalallaan keinun alastulon päälle. Keinun alastulolla ei ole enää pehmikettä, vaan tarkoitushan on juuri opettaa koiralle tuo "pamaus". Ja koiralle opetetaan samalla, että pamaus on yhtä kuin palkka.

Tarkoitus olisi, että koira oppii suorittamaan keinun nopeasti ja tekemään kontaktit varmasti. Koira siis menee vauhdilla suoraan alastulokontaktille, pysähtyy siihen ja odottaa pamausta. Ja pamaushan oli sille palkka! Luulen, että suurin ongelma Kitsin kanssa tulee ylösnousukontaktilla; koira pitäisi saada pysähtymään siihen ennen kuin se saa suorittaa "pamauksen". Ja ainakin nyt Kitsillä on aivan mieletön hinku keinulle. Ylösnousukontakti täytyy siis opettaa ihan erikseen ja sen täytyy olla tosi varma, ennen kuin mennään keinua ilman hihnaa.

Kurssi antoi meille loistavan pohjan ja neuvot keinun harjoittelemiselle ja tästä on hyvä jatkaa! Siihen, että Kitsi suorittaa itsenäisesti koko keinun, on vielä pitkä matka. Mutta toisaalta onhan meillä ipanan kanssa aikaa :)