Eilen pääsimme taas leikkimään saalisviettikurssin merkeissä. Alkuun nostimme koiran viretilaa ylös saaliilla; siis saalis (lelu) liikkeelle, eikä koiran annettu päästä siihen kiinni. Muutama saaliin/leikin pysäytys, lelu näkyvillä, mutta koira käskettiin istumaan ja siitä taas uudelleen liikkeelle. Lopulta koira sai saaliin kiinni ja voitti sen itselleen. Koira pidettiin liikkeessä saalis suussaan ja lopulta tehtiin rauha. Leikin pituus riippui tietysti aivan koirasta.

Kitsi saalisti hyvin ja innokkaasti ja lelun voitettuaan kantoi sitä hyvin. Pientä ohjaajapaineistusta kuitenkin oli havaittavissa, sillä heti kun käännyin koiraan päin (liikkeessäkin) alko ote saaliista hölletä. Ja heti kun pysähdyin, lelu putosi suusta. Nyt siis työstetään tuota leikkiä siihen suuntaan, että Kitsi saa lisää varmuutta saaliin voitosta. Ja minun pitää muistaa olla tuijottamatta koiraa ja antaa sen "ylpeillä" saaliillaan. Tavoitteena olisi saada Kitsi kantamaan saalista varmana ja pitämään sitä suussaan myös paikalla ollessaan ja vaikka esim. kyykistyn koiran vierelle.

Taas kävimme mielenkiintoista keskustelua koiran viretilan ja mielialan merkityksestä agilitykoulutuksessa tai ihan missä tahansa koirankoulutuksessa. Koira on tunneoppija! Pitäisi osata lukea koiraa, tulkita sen mielialoja ja toimia sitten sen mukaisesti. Ei ole helppoa ei !

Vielä on kaksi kurssikertaa jäljellä. Ensi kerralla vielä pelaamme omien koiriemme kanssa, viimeisellä kerralla sitten pääsemmekin "kouluttamaan" vieraita koiria.