Tänään oli taas Kitsin jälkitreenien vuoro. Ensimmäinen vähän pitemmän jälki; makkaraa alkuun joka askeleelle (5 askelta) ja sitten joka kolmanelle askeleelle. Jäljen pituus oli arviolta 150-170 askelta, maasto pehmeää sammalta, ei juurikaan muuta aluskasvillisuutta. Askeleet jäivät osittain näkyviin pehmeään maahan. Yritin tehdä jäljen kohtuullisen suoraan, mutta pientä mutkaa/kaarretta väkisinkin tuli. Jälki vanheni 30-40 minuuttia.

Sopivasti tietenkin alkoi satamaan hieman ennen kun lähdimme jälkeä ajamaan, mutta onneksi se ei nyt Kitsiä haitannut. Laitoin hihnan kiinni valjaisiin etupuolen lenkkiin ja siitä kulkemaan etujalkojen ja takajalkojen välistä. Lähdimme jäljelle ja heti kun Kitsi meni askeleen ohitse tein pienen, nopean nykäisyn hihnalla. Tällä tavalla sain koiran palaamaan takaisin askeleelle (ja makupalalle), eikä kuono noussut maasta.
Sain tämän vinkin suojelua harrastavalta työkaverilta ja tuntui toimivan tosi hyvin. Alun muutaman "jarrutuksen" jälkeen Kitsi keskittyi hommaan tosi hienosti ja kävi lähes kaikki askeleet läpi, nekin joissa ei makupalaa ollut. Aikaisemmin, kun jarrutin vauhtia jatkuvasti pitämällä hihnan tiukalla, tuntui että se vain kiihdytti vetoa ja vauhtia entisestään. Tällä nykäisykonstilla hihna oli lähes koko ajan löysällä, ja menimme rauhallista kävelyvauhtia eteenpäin. Ikään kuin kiire olisi loppunut kokonaan! Muutaman kerran mentiin hieman sivuun jäljeltä, mutta Kitsi palasi aina itse takaisin. Aivan lopussa meinasi ote hieman herpaantua, mutta loppuun asti menttiin kunnialla.

Olipa hieno huomata, että pikkukoira on selvästi pääsemässä jyvälle hommasta! Täytyy vaan malttaa pitää jäljet vielä tarpeeksi lyhyinä, että jaksaa skarpata loppuun asti.
Ei tuo jälkitouhu kyllä Kitsiä väsyttänyt ollenkaan, kauhea rumba menossa parhaillaan! Lelut ja Simmi saavat kyytiä vuoron perään, ja vähän kaikki muukin :) Kitsi ei myöskään ymmärrä ollenkaan tätä tietokoneella istumista. Aivan joutavaa ajan haaskausta ;)