Tänään oli pitkästä aikaa oikein mukava syksyinen ilma ja päätin eilisestä innostuneena tehdä Kitsille taas jäljen.

Jäljelle tuli mittaa reilut 150 askelta. Makkaraa oli 10 ensimmäisellä askeleella, sitten joka kolmannella. Väliin tein taas pari lyhyttä pätkää niin, että makkaraa tuli jokaiselle askeleelle ja loppuun pieni keko lehtien alle.
Eilinen jälki oli lähestulkoon suora, nyt tein matkalle muutaman loivan kaarteen. Koska tuuli oli lähes olematon ja maa melko märkää, annoin jäljen vanheta reilun tunnin.

Lähetin Kitsin jäljelle parin metrin päästä hieman vinosti ja hyvin oikea suunta löytyi. Nyt Kitsi jäljesti jo alusta alkaen rauhallisesti ja tarkasti. Kaarteet menivät myös hyvin ja jäljellä pysyttiin koko ajan. Ainoastaan muutama makkara jäi matkalle. Aivan loppupuolella Kitsi yhtäkkiä pysähtyi, katsoi suoraan eteenpäin ja murisi! Itse hämmästyin tätä niin totaalisesti, etten osannut siihen mitenkään reakoida. Onneksi koira jatkoi hommia ihan itsekseen ja menimme loppumatkan taas hienosti. Kovasti yritin hahmottaa, mille kummalle pikkukoira oli murissut, mutta minun silmiin ei mitään kummallista osunut.

Hyvin Kitsi keskittyy hommaan nenä koko ajan tiiviisti maassa. Tosi hyvä mieli jäi tuosta jäljestä :)